Muutoksen vuodenaika: syksy ja Alexanderin tarinan alku

Alexander ei aloita The Eternal Prince -tarinaa sellaisena ihmisenä, jollaiseksi hän lopulta muuttuu. Se on minulle tärkeää. Jos hahmo muuttuu, haluan selkeän muiston siitä, kuka hän oli ennen kuin kaikki kävi monimutkaiseksi. Syksystä tuli tuon Alexanderin version tausta. Ei siksi, että jokaisella putoavalla lehdellä pitäisi olla salattu merkitys, vaan siksi, että vuodenaika kantaa luontevasti samaa siirtymän tunnetta kuin hänen matkansa alku.

Ennen kuin kaikki muuttuu

Alussa Alexander uskoo vielä ymmärtävänsä monia asioita. Hänen elämällään on rajat. Maailmalla on säännöt. Ihmisillä on identiteetit, jotka vaikuttavat selkeiltä. On lohdullista uskoa, että ympärillä olevat asiat ovat täsmälleen sellaisia kuin miltä näyttävät.

Sitten jokin muuttuu. Yleensä ei yhdellä kertaa. Ilmestyy kysymys, sitten toinen. Jokin ennen tavalliselta näyttänyt alkaa tuntua oudolta. Lopulta vanha selitys ei enää riitä. Tämä vähittäinen liike on tärkeä Alexanderin tarinalle.

Myös syksy muuttuu hiljaa

Syksy tekee jotakin samanlaista. Harvoin on yhtä aamua, jolloin maailmasta tulee yhtäkkiä syksyinen. Se tapahtuu vähitellen. Yöt kylmenevät, ensimmäiset lehdet vaihtavat väriä, auringonvalo näyttää erilaiselta ja sade viipyy kaduilla pidempään.

Sitten jonakin päivänä katsoo ympärilleen ja huomaa koko maiseman muuttuneen. Pidän tällaisesta muutoksesta, koska se tuntuu uskottavalta. Alexanderin matka ei saa tuntua siltä, että joku vain vaihtoi hänestä yhden version toiseen. Hänen täytyy kulkea muutoksen läpi.

Ohimenevien asioiden kauneus

Syksy on kaunis myös siksi, että se on väliaikainen. Vuodenajalle ominaiset värit näkyvät vain hetken. Metsä voi muuttua kultaiseksi ja punaiseksi ja menettää sitten lähes kaiken muutamassa viikossa. Siinä on jotakin hieman surullista. Mutta suru ei tee asiasta vähemmän kaunista.

Valentine Kingdomissa on hetkiä, jolloin kauneus ja pimeys ovat rinnakkain. Rakkaus voi elää pelon vieressä ja voima haavoittuvuuden vieressä. Jokin voi olla yhtä aikaa kaunista ja vaarallista. Syksy sopii tällaiseen maailmaan.

Alexander on vielä vasta alussa

En halua koskaan unohtaa, kuinka suuri osa Alexanderin matkasta on vielä hänen edessään. Alun ihminen ei voi tietää sitä, minkä lopun ihminen tietää. Hän ei voi vielä ymmärtää kaikkia seurauksia eikä nähdä kaikkia yhteyksiä. Eikä hänen pitäisikään.

Hänen seuraamisessaan on kyse myös näiden asioiden löytämisestä samaan aikaan hänen kanssaan. Siksi syksyinen alku tuntuu jälkikäteen melkein rauhalliselta. Tiet voivat olla märkiä, sää kylmä ja epävarmuus jo ilmassa, mutta Alexander ei vielä tiedä, kuinka suureksi hänen maailmansa on kasvamassa.

Vuodenaika, joka sopii ensimmäiseen askeleeseen

Syksy ei määritä Alexanderia, eikä sitä tee yksikään luku, päätös tai hetki. Mutta juuri silloin tapaamme hänet ensimmäisen kerran tällä matkalla.

Muuttuva vuodenaika hahmolle, jonka elämä on muuttumassa. Kylmempi maailma ennen kuin asiat käyvät paljon vaarallisemmiksi. Ja pudonneet lehdet peittämässä teitä, jotka johtavat yhä jonnekin tuntemattomaan.

Siksi syksy tuntuu minusta niin luontevalta The Eternal Prince -tarinan alussa. Maailma on jo muuttumassa. Alexander ei vain vielä ole huomannut muuttuvansa itsekin. @@

Jaa ystävillesi:

M.V. Miticin uusimmat uutiset