Miksi valitsin syksyn The Eternal Prince -tarinan alkuun

Kun kuvittelin The Eternal Prince -tarinan alkua, en oikeastaan koskaan nähnyt Alexanderin aloittavan matkaansa kirkkaan kesätaivaan alla. Se ei tuntunut oikealta. Halusin alun olevan kylmempi, hiljaisempi ja hieman epämukava. Syksy antoi sen luontevasti.

Halusin maailman tuntuvan todelliselta

Sää muuttaa sitä, miten koemme paikat. Linna täydellisenä kesäiltapäivänä tuntuu aivan erilaiselta kuin sama linna sateen, sumun ja pudonneiden lehtien ympäröimänä. Arkkitehtuuri ei ole muuttunut, mutta tunteemme on. Halusin hyödyntää tätä The Eternal Prince -tarinassa.

Alexander kulkee maailmassa, jonka pitäisi tuntua kauniilta, mutta en koskaan halunnut sen kauneudesta liian puhdasta tai keinotekoista. Tiellä voi olla mutaa, sataa kylmästi, puut voivat olla lähes paljaita. Taivaan ei aina tarvitse myötäillä tarinaa. Minusta epätäydellisyys tekee maailmasta uskottavamman.

Syksyssä on oikeanlaista epävarmuutta

Syksyssä on myös jotakin omituista. Koskaan ei tarkalleen tiedä, millainen päivästä tulee. Yksi iltapäivä voi olla lämmin ja kultainen, seuraava aamu harmaa, tuulinen ja jäätävä.

Tämä epävakaus sopi Alexanderin tarinan alkuun. Hän ei aloita tietäen kaikkea edessä olevasta. Ympäröivän maailmankaan ei pitäisi tuntua täysin ennustettavalta. Sää, maisemat ja muuttuva valo vahvistavat tätä epävarmuutta hiljaa selittämättä mitään.

Pidän lämpimien paikkojen vastakohdasta

Yksi lempiasioistani kylmemmässä säässä on se, mitä se tekee lämmölle. Kynttilä merkitsee enemmän pimeässä huoneessa. Takka tuntuu erilaiselta sateessa kävelyn jälkeen. Kaukana hehkuva palatsin ikkuna kutsuu luokseen, kun sinne johtava tie on kylmä ja märkä.

Nämä ovat yksinkertaisia mielikuvia, mutta ne luovat heti tunnelmaa. Valentine Kingdomissa on paljon vastakohtia, ja halusin vuodenaikojen olevan osa niitä. Ulkona voi olla vaikeaa, vaikka sisällä odottaa jotakin kaunista. Tai jokin kaunis voi kätkeä jotakin vaarallista. Paikan ulkonäkö ei koskaan kerro koko totuutta.

Syksy kuvaa myös muutosta

Syksyssä on ilmeistä symboliikkaa, mutta en halunnut pakottaa sitä tarinaan. Alexander on astumassa valtavan muutoksen aikaan. Syksy sattuu olemaan vuodenaika, jota muutos määrittää. Yhteys toimii itsestäänkin.

Puut pudottavat lehtensä. Päivät päättyvät aiemmin. Eläimet valmistautuvat talveen. Koko maisema alkaa sopeutua tulevaan. Alexander ei tiedä, mitä on tulossa, mutta hänen vanha elämänsä alkaa jo loitontua.

Joskus alun pitäisi tuntua lopulta

Ehkä pidän siitä kaikkein eniten. Syksy yhdistetään yleensä loppumiseen. Kesä päättyy, lehdet putoavat ja vuosi kulkee kohti talvea. Mutta The Eternal Prince alkaa juuri silloin.

Alexanderille se, mikä yhdestä näkökulmasta näyttää lopulta, on todellisuudessa ensimmäinen luku jostakin paljon suuremmasta. Pidän tästä ristiriidasta. Tarina ei ala maailman avautuessa kevääseen, vaan kun kaikki näyttää sulkeutuvan.

Ja tuosta kylmemmästä alusta Valentine Kingdom alkaa vähitellen paljastua.

Jaa ystävillesi:

M.V. Miticin uusimmat uutiset