Pitäisikö kirjailijoiden kirjoittaa lyhyitä blogitekstejä vai pitkiä artikkeleita?

Verkossa annetaan hämmästyttävän paljon neuvoja siitä, kuinka monta sanaa blogitekstissä pitäisi tarkalleen olla. Jotkut sanovat, että jokaisen artikkelin täytyy sisältää kaksi tai kolmetuhatta sanaa sijoittuakseen hyvin, kun taas toiset väittävät, ettei kukaan enää lue ja kaiken pitäisi olla hyvin lyhyttä. En ole kummankaan ääripään kannalla. Minusta aiheen pitäisi määrittää pituus. Jos jonkin asian voi selittää kunnolla seitsemässäsadassa sanassa, sen venyttäminen kahteentuhanteen ei tee siitä automaattisesti hyödyllisempää. Toisaalta monimutkaista aihetta ei pidä lyhentää niin rajusti, että kaikki hyödylliset yksityiskohdat katoavat. Haluan artikkeleiden tuntuvan kokonaisilta ja sisällökkäiltä, mutta en halua täyttää niitä turhalla tekstillä vain tietyn sanamäärän saavuttamiseksi.

Lyhyt ei tarkoita tyhjää

Joihinkin kysymyksiin on aidosti melko suora vastaus. Jos käsittelen sitä, tarvitseeko kirjailija verkkotunnuksen tai miksi ilmaiset luvut voivat olla hyödyllisiä, aiheesta ei välttämättä tarvitse tehdä valtavaa viidentoista otsikon opasta. Olen avannut monia artikkeleita, joissa haluamani tieto olisi voitu selittää muutamassa kappaleessa, mutta se oli haudattu määritelmien, toistuvien johdantojen ja lähinnä pituuden kasvattamiseksi lisättyjen osioiden alle. En halua oman sivustoni tuntuvan sellaiselta. Lyhyempi artikkeli voi silti olla yksityiskohtainen, jos kappaleissa on oikeaa tietoa sen sijaan, että ne pilkottaisiin mitättömiksi osiksi näyttämään sivu pidemmältä.

Pitkillekin artikkeleille on paikkansa

Toiset aiheet ansaitsevat enemmän tilaa. Kirjailijan sivuston rakentaminen, hostingin valinta, verkkokaupan perustaminen tai kustannustoiminnan ymmärtäminen voi sisältää useita erillisiä päätöksiä. Liiallinen tiivistäminen tekisi niistä pinnallisia, joten pidempi opas on silloin järkevä. Minulle tärkeintä on, tekeekö jokainen osio hyödyllistä työtä. Jos voin poistaa viisisataa sanaa ilman, että mikään tärkeä muuttuu, sanat olivat luultavasti turhia. Jos osion poistaminen jättää ilmeisen avoimen kysymyksen, sen pitäisi jäädä. Se on paljon parempi sääntö kuin se, että päättäisin etukäteen jokaisen artikkelin olevan täsmälleen samanpituinen.

Haluan, että lukija pääsee loppuun asti

Lopulta minulle on tärkeämpää, lukeeko joku artikkelin todella loppuun kuin näyttääkö se vaikuttavalta sanalaskurissa. Ihminen voi lukea puhelimella, tulla Googlesta yhden vastauksen perässä tai avata sivun Pinterestistä tehdessään jotakin muuta. Haluan riittävästi yksityiskohtia, jotta teksti tuntuu lukemisen arvoiselta, mutta en halua lukemisen muuttuvan työksi. Siksi suosin tiivistä keskitietä: selkeä johdanto, muutama kunnollinen osio ja tavallisia kappaleita, joissa ajatusta kehitetään perusteellisesti. Ei yhtä lausetta jokaisen otsikon alle, ei loputtomasti tyhjää tilaa eikä myöskään valtavaa tekstimuuria. Paras pituus on todennäköisesti se kohta, jossa kaikki hyödyllinen on sanottu eikä minulla ole enää hyvää syytä jatkaa kirjoittamista.

Jaa ystävillesi:

M.V. Miticin uusimmat uutiset